Osteopatia

Osteo­patia on manu­aa­lisen eli käsin teh­tävän terapian hoi­to­muoto, jossa ihminen nähdään koko­nai­suutena. Jokainen ihminen on yksilö ja myös osteo­paat­tinen hoito on aina yksi­löl­linen, joka perustuu osteo­paatin tekemään kat­tavaan haas­tat­teluun ja tut­ki­miseen. Osteo­paatin amma­tissa yksi tär­keimpiä taitoja on pal­paa­tio­taito eli käsin tehtävä tun­nustelu ja tut­ki­minen. Pal­paation avulla, osteo­paatti voi tehdä havaintoja kehossa val­lit­se­vista jän­ni­tyk­sistä eri kudos­ta­soissa (lihakset, side­ku­dokset, nivelet jne.) ja seurata hoidon vai­ku­tusta kehossa.

Osteo­patia on lempeä, mutta tehokas hoi­to­muoto, joka sopii kai­kille aina vau­vasta vaariin. Hoito rää­tä­löidään jokai­selle sopi­vaksi ja hoi­dossa käy­tet­tävät tek­niikat valitaan asiakkaan yksi­löl­lisen tilanteen mukaan. Hoi­dolla osteo­paatti pyrkii tukemaan kehon itse­pa­ra­ne­mis­me­ka­nismeja, onhan keholla aina pyr­kimys ter­veyteen. Keholla on luon­nol­linen kyky sopeutua ja muo­dostaa eri­laisia kom­pen­saa­tioita mah­dol­lisen häi­riö­tilan tasa­pai­not­ta­mi­seksi. Toi­sinaan kuor­mi­tusta ja eri­laisia jän­ni­tyksiä voi muo­dostua kehoon liikaa, jolloin kehon kyky sopeutua lisä­muu­toksiin häi­riintyy. Tällöin voidaan tarvita ulko­puo­lista apua, jotta eri­laisia epäe­dul­lisia kom­pen­saa­tio­kaavoja saadaan purettua ja keho pystyy jälleen pää­semään kohti tasa­painoa ja ter­veyttä. Osteo­paat­ti­sella hoi­dolla pyritään vai­kut­tamaan kehon nes­te­kiertoon (lymfa, veren­kierto), her­moston tasa­pai­noiseen toi­mintaan, eri­laisiin kudos- ja nivel­pe­räisiin jän­ni­tyksiin sekä liikerajoitteisiin.